Doddiin doddiiin..

Olemme nyt kolme kertaa käyneet treeneissä ja voin kertoa, että olen oppinut näiden kolmen pvän aikana enemmän kuin ikinä. Kaikki tuntuu paljon loogisemmalta kun joku osaa selittää miksi näin tehdään ja miten se tehdään. Iso opetteleminen minulla edessä mutta tästä hyvä lähteä!

Mitä me olemme sitten tehneet? Viettejä herätelty, puruja tyynyyn ja juuttipatukkaan. Opeteltu nostattamaan virettä hallitusti ja laskemaan sitä. Olemme tehneet perustottista ja eilen lyhkänen pätkä jälkeä.  Alla muutama kuva meidän töistä.

Tätä me ehdottomasti jatketaan ja hyvät treenipaikat löytyy aika läheltä. On rauniota, jälkimetsää ja kentää jne.

Mutta se siitä, oon aivan poikki tästä kolmesta päivästä kun aamusta se nelisen tuntia vierähtänyt kentällä ja sitten töihin Tänään oli pakkko ottaa hiulipäivä ja opetella tässä kotosalla palkkaamista oikealla tavalla (yllättävän vaikeaa joku käsien kontrollointi!) sekä äänenkäyttöä (kehua kehua, zaaaii ja zäp jne heh) ja 90 asteen kääntymistä (miten voi sekin olla niin vaikeaa?) o.O

Huom. Toisin kun edellisessä (muistaakseni?) postauksessa sanoin, niin meidän uusi mentori on muutakin kuin “maalimies”, itseasiassa en ole varma onko hää maalimies ollenkaan mutta kaikkeahan hän tuntuu osaavan

Mutta jee! Olen iloinen. Koira pääsee oikeisiin töihi ja omistaja oppii. Eikös se oo aika hyvä diili

Huh, iskenyt oikein kunnon laiskuus eikä ole tullut päiviteltyä blogia. Tuntuu että ei ole mitään mielenkiintoista “annettavaa” lukioilla (jos niitä nyt edes on, heh).

No mutta! Sain ostettua vihdoinkin auton ja koiran kanssa kulkeminen helpottui heti! Rotikkayhdistyksen treenit sitten tuurillani muuttui kesäaikatauluun ja arki-iltoihin ja tottakai- Minä olen kaikki arki-illat töissä!

No sain kuitenkin yhdistyksen koulutusvastaavan ja erään toisen treenarin kutsun liittyä heidän privaattitreeneihin ja todellakin osallistun! Tänään oli ekat treenit ja teemme ihan perus seuraamista ja kontaktitreeniä, tarkotuksena saada siitä seuruusta ja kontaktista vahva. Aivan toisenlainen fiilis tulee kun saat apua ja neuvoja ja joku potkii persiille, itekseen treenaillessa kaikki liikkeet yms menee “vähän sinneppäin”. Tykkään heidä tyylistään; koira motivoidaan sille rakkaalla ja mieluisella asialla (Ronilla meni tänään 800g nakkeja!), mutta annetaan myös pakotteita eikä anneta hölmöillä. Töitä kun tehdään niin tehdään!

Olen myös ollut yhteydessä Finnish Working Rottweilersin puheenjohtajaan ja hän taas erääseen maalimieheen johon otin yhteyttä sähköpostitse, vielä ei ole hältä vastausta tullut. Tarkoituksena siis että katsottaisiin se vietti yms ja miten hallita ja hillitä sitä. ja onko se edes hillittävissä tai onko minulla siihen edes rahkeita… Itseasiassa tätä postausta kirjotellessani otti tämä mies yhteyttä ja ja ja ja, no varmaan treffejä sovitaan jossain vaiheessa!

Roni söi reilun kuukauden Fluvosol-lääkkeitä eikä niistä ollut minun mielestäni mitään apua rähinään, joten en syöttänyt enempää niitä. Vastaehdollistamisella olemme päässeet pitkälle ja uskon että vastaehdollistaminen ja kontaktin/seuruun saaminen vahvaksi on meidän tiemme onneen

Hyvä fiilis taas vaikka viime viikolla sainkin hammasta ohitustilanteissa kahteen kertaan. Tuntuu että joku on siellä koiran päässä vähän hellittänyt sillä koira tuntuu astetta lepposammalta. Onneks tää fiilis on katoavaa sorttia ;D Hehe

Olen myös vaihtanut lähestulkoon kokonaan raakaruokintaankin, nappuloita saa lenkeillä palkaksi mutta muuten possurouhetta ja kanaa/kalkkunaa pakasteesta, tai hirveä. Alkanut tulemaan koiralle vähän massaa ja paskatkin murto-osan entisestä. Oksentelu ja refluksioireetkin lähestulkoon kadonneet.

Mitäs muuta.. Ah, koirankoulutuksesta innostuneena aloin välineurheilemaan ja tilasin 1.2metrisen grippihihnan (limenvihreä) ja 2 metrisen grippiliinan (sähkönsininen) Sekä niin kouluttujakouluttajaa kun liinat ja muut koulutusvermeet roikkuvat koiraverkossa autossa ja toki rotikkatarrat ikkunoissa- välineurheilu on just siistiä!

Mitäpä muuta..

En tiedä uskallanko sohaista ampiaspesää ja sanoa, että kovasti olen miettinyt Pinch collarin ostamista treeneihin.  http://viewitem.eim.ebay.fi/Black-Stainless-Steel-Neck-Tech-Prong-Collar-48cm19/250695801016/item siis tuollainen. Ja tuosta seuraavasta linkistä voi vähän lukea tästä pannasta ja miksi tämä “piikkipanta” on parempi kuin tavan kurkkari http://www.kumikana.org/koulutus/piikkari.htm.

Älkää lynkatko, pliiiis!

Olen tehnyt postauksen tällä vkolla mutta YLLÄTTÄEN se on bittiavaruudessa!

No juu, eli Ronia ei ole lopetettu. Sillä todettiin paha korvatulehdus ja siksi on ilmeisesti ollut apea, nyt sitten korvalääkettä ja puhdistusta pari viikkoa! Kävimme eilen, eli perjantaina 8.2, keski-suomen eläinkilinikalla eläinlääkärin vastaanotolla näistä hihnaongelmista. Sieltä löytyy, vinkkinä vaan, lääkäri joka on perhetynyt käytöshäiriöihin.

Kun saan sähköpostitse ellin mielipiteen, ohjeet jne niin postaan tänne mutta referoin nyt mitä se Ronista sanoi. Aikaa tähän käytimme tunnin ja havainnot on tehty siis sisällä hoitohuoneessa Ronin vapaana ollessa;

Avoin, lähestyy rohkeasti. Ei aggressiota. Hakee kontaktia mutta on vöyhö. Totesi että ei ole paha koira mistään kohin vaan hihnaongelma on eskaloitunut suhtettoman isoksi ja ensi vkolla ROni saa lääkityksen jonka pitäisi vähän hillitä kierroksia.

Eli siinäpä ne tärkeimmät. Nyt Roni kainaloon ja tallille! =)

Eilen katsahdin keittiöstä eteiseen ja näin koiran joka näytti kovin apaattiselta ja kipeältä. Päätä roikottaen, selkä kippuralla ja häntä melkein koipien välissä se katseli luomien alta touhujani. Sydämmestä kirpaisi. Onko tuo koira oikeasti kipeä? Onko sen enää hyvä olla tai tuleeko sillä koskaan edes olemaan hyvä olo? Saako siitä koskaan tervettä koiraa jonka kanssa voi tehdä ja harrastaa normaalisti, eikä tarvitse aina pohtia mikä sitä vaivaa ja onkohan se kipeä ja mistähän se on kipeä.

Tulin tulokseen että Roni on lopetettava ennen kuin se menee vain huonommaksi. Varasin lopetuksen yhteistuhkauksella 4.2.2013.  Mutta entäs nyt?

Nyt aloin miettimään onkohan tuo oikeasti kipeä vai kuvittelenko vain? Onko sen vaivat aivan hoidettavissa esim säännöllisillä fyssarikäynneillä ja “tukihoidoilla” tai jopa niin että kerran kun hoidettu niin that’s it?

Olenko keksinyt päästäni koiran vaivat jotta voisin lopettaa sen koska olen liian osaamaton ja laiska kouluttamaan sitä?

Mikä on hyvä syy lopettaa nuori koira? Pitäisikö kuitenkin odottaa vielä vaikka ensi syksyyn? Tai kolme veehen? Roni täyttää vasta kaksi ensi kuun alussa ja sitten sen elämän pitäisikin jo päättyä? =(

Onko sen tosiaan oltava näin?

Doddiiin.. Taas täällä!

Puhuin aikasemmasssa postauksessa, että lähdemme kaverini kanssa juoksuttelemaan koiria vapaana jossakin. No niin teimme ja tosi hienosti meni. Ei edes rähinää syntynyt. Pieni perhoskoirakin sai olla aika rauhassa. Välillä tietty kävi sitä ahdistamaan mutta lopetti kyllä kun sai pippurisen perhoskoiran silmilleen

Olen myös siirtnyt nyt käyttämään Ronilla tavallista leveähköä nahkapantaa ja lyhyempää hihnaa. Kuonopantaa vastustelee hirveästi ja jos koira on niskasta alkaen kipeä ja jumissa, niin ehkä parempi yrittää jättää kuonopanta pois. Ainut, että hallinta on hieman hankalampaa ja siksi pidänkin Ronilla kuonokoppaa. löysin 10vuotta vanhan rautaisen kuonokopan Ronille jonka kanssa se pystyy läähättämään eikä se ahdista sitä. Hyvin antaa olla päässä eikä kokoajan revi pois kuten kuonopantaa tai kankaista kuonokoppaa.. Tämä antaa tietyn varmuudenkin, ettei pääse tapahtumaan pahoja jos jotain käy.

Nyt jos saan sen ajokortin niin pyrin kyllä käymään juoksuttamassa Ronia vapaana. Se selvästi siitä nauttii ja on täysin eri koira. Lisäksi tekee varmaan jumiselle kropalle hyvää! Tästä päästäänkin sitten tähän Ronin vaivaosastoon;

Luulen, eli olen kotidiagnosoinut, että Ronilla on närästystä. Saa refluksioireita, hikottelee, nieleskelee “tyhjää” sekä vatsa löysällä. Eli tämäpä tarkoitaa sitten että alan antamaan ruoan pienemmissä kerta-annoksissa. Nyt saa siis kerran päivässä litran-reilu ja lisäksi tuoretta lihaa tai luita kolme neljä kertaa vkossa. Ilmeisesti ihan ihmisten vatsahappoja tasaavia tuotteita, kuten Rennietä, voi antaa koirallekkin. Tuntuu että ton koiran elämä ei ole kovin hääppöistä. Se vaikuttaa jotenkin tosi kipeältä taas! Eläinlääkärit ei kuitenkaan mitään “ikinä” löydä. Nuori koira jonka elämä tuntuu olevan kärsimystä ja stressiä… Mitä tässä osaat sitten tehdä. Mikä koiralle oikein? Äskenkin se seisoi keittiön oviaukossa pää matalalla ja häntä melkein jalkojen välissä ja katseli apeana. Pihalla oli taas sitten ihan pirtsakka!

Pitääkö taas käydä eläinlääkärillä ja pyytää enemmän kipulääkkeitä että niitä voi syöttää kun koira tuntuu kipeytyneen?

Voi parka… Tuleekohan tuosta kalua. Ei edes tuo riehuminen haittaisi jos koira muuten olisi vain terve

Ollaan vasta torstaissa mutta jo on kerinnyt kaikkea sattua ja tapahtua . Periaatteessa positiivisessa mielessä vain.

Alkuviikosta saimme aamulenkille mukaamme pienen irtokoiran. Roni kävi omat hullukierroksensa koiran kohdatessa mutta hyväksyi sen sitten mukaan matkaan. Pieni koira hengaili mukanamme pitkän matkaa kunnes ajattelin, että pakko kääntyä takaisin sillä sillä ei ollut aikomustakaan palata sinne mistä on tullutkin. Käskin Ronin istumaan ja pyysin pikkukoiran luokseni ja sidoin sen Ronin hihnan toiseen päähän ja palautin sen klinikalle mistä se seuraamme lyöttäytykin!

Seuraavana päivänä saimme seuraksi taas uudet koiratuttavuudet, kyseessä kaverini kaksi isohkoa sekarotuista ja perhoskoira. Kävimme piiiiiitkän lenkin ja Roni meni tosi nätisti. Ei mitään ongelmaa isompien koirien kanssa, perhoskoira sitten tuottaakin Ronille vähän päävaivaa ja herättää saalistusviettiä viipottamisellaan. Mukana oli naksutinkin ja pääsin sen avulla vähän tottistelemaan häiriössä. Roni kyllä kivasti kuuntelee kun se vaan malttaa ja haluaa.

Eilen, keskiviikkona, lähdimme sitten ystäväni tallille Ronin kanssa ja olin jo kauhusta kankeana kuinka se siellä pärjää koirien ,kissojen,lasten,ihmisten ja hevosten seurassa- JA MITÄ VIELÄ!

Niin hienosti koirat juoksivat ja painivat menemään eikä hevoset kiinnostanu ollenkaan. Kävi Roni vähän jahtaamassa ystäväni miestä, kun tämä ajoi pellolla moottorikelkalla ja siinä viimeistään purki hetkellisesti sitten kaikki energiat mitä vaan löytyi koirasta Karsinassa oli niin nätisti ja hiljaa odottelemassa kun lähdimme ajamaan hevosilla, ihmiset olivat kivoja, kissat olivat kivoja, taaperoikäisestä lapsesta ei edes välitetty.  Tosin paikkahan oli Ronille ennestään tuttu, sillä olemme asuneet siellä ennen. Mutta vuoteen emme ole käyneet siellä ja Roni on muuttunut jotenkin todella negatiiviseen suuntaan muuton jälkeen. Kaiken kaikkiaan oli tosi hieno päivä ja näki taas Ronin omana iloisena itsenään mikä sai taas minut miettimään, että onko ton koiran elämä hihnassa ja taajamassa ollenkaan!?

Entäpä tänäaamuna.. No.. Saimme TAAAAS pienen valkoisen russeliystävämme klinikalta lenkkikaveriksi. Nyt Roni ei saanut raivareita ollenkaan ja pienivalkoinen lenkkeili seurassamme koko lenkin. Palauttaahan se taas piti, kun ei meinannut millään irrottautua seurastamme. Aina kun luulin että se lähtee takaisin sinne mistä tulikin ja jäin kauemmas odottelemaan ,niin pienivalkoinen pysähtyi odottamaan ja juoksi luokse Lähestyimme jo klinikkaa ja siellä huudeltiinkin pihalla karkulaisen perään ja sinne se katosi sitten ja me jatkoimme lenkin loppuun. Minua ei haittaa seuraan lyöttäytyvät irtokoirat jos ne eivät ole agressiivisia.

Tänään taas odottelen kaveriani koirineen saapuvaksi ja lähdemme pitkälle lenkille. Tarkoituksena löytää joku syrjäinen paikka jossa vapauttaa isoimmat koirat juoksentelemaan- perhoskoira joutuu jäämään toistaiseksi näistä karkeloista pois.

Kaikenkaikkiaan koirallisesti mukava viikko ollut tähänmennessä, onhan sitä riehumista ja rähinää ollut mutta onneksi ne ei ole päälimmäisenä mielessä tälläkertaa

Tarinoin tänään pitkän sepustuksen joulusta ja uudestavuodesta ja raakaruokinnasta.. Mutta missä se on? Olevinaan julkaisin sen kyllä mutta eipä näy.. Argh! No sisältö oli jotakuinkin tämä:

*Roni ei oikein tykkää raketeista, mutta sisällä ei niistä välitä

* Olemme olleet laiskoja eikä olla tehty juuri mitään.

* Se mitä olemme tehneet, on ollut pyöräilyä, kelkanvetoa, agilityä ja uusien koirien kanssa lenkkeilyä.

* Huomasin Ronin jaksavan pyöräilyä paremmin nykyään. Ennen muutama sata metrikin tuntui tekevän tiukkaa, nyt viipottaa pirteesti parikin kilsaa.

* Olemme siirtyneet osittaiseen raakaruokintaan (hirvenlihaa ja luita).

* Roni on saanut vähän massaa kun siirryin raakaruokinnan lisäksi tuhdimpaan nappulaan ( jahti&Vahti Extraenergia

* Ihan yhtä hirveä koira on edelleen, ei muutosta ohitustilanteissa.

Siinäpä se Isketääs nyt kuva kuitenki perään piristämään postausta. Tai jos veriset lihat ja luut ketään piristää(paitsi koiria).

Viime postauksen jälkeen päätin, etten ala ton koiran kanssa stresaamaan lenkeistä ja tuntuu että olo on taas keventynyt sekä itsellä että koiralla. Jos yksinkertaisesti tuntuu siltä ettei minusta ole henkisesti lähtemään kylille tota koiraa ulkoiluttamaan niin me emme lähde. Mielummin ulkoilutan tuota koiraa niin että oloni ei ole hermostunut ja vittuuntunut koska se ei tee muuta kuin hallaa.

Olemme käyneet ihan vain käppäilemässä hepparataa tai takapihan pellolla, koiransiedätystreenejä taas tullut pidettyä heppaklinikan maneesin tuntumassa(silelä siis on joka päivä agilityä=paljon haukkua ja koiria) ja tuntuu että kun en stressaa lenkeistä, niin olen päässyt palkitsemaan taas Ronia rähinättömyydestä.

Esimerkkeinä; Koira kulkee n. 10-20 metrin päästä tai seisoskelee siellä ohjaajansa kanssa-> Roni tuijottaa muttei rähise-> pidän hihnan tasaisena eli en nyi tai kiristele itse-> Roni katsahtaa minuun-> Naks naksuttimella ja koira tulee hakee palkan ja pääsemme kävelemään päinvastaseen suuntaan tilanteesta pois jolloin kehuja. Näitä on ollut yllättävän paljon ja olen oikein iloinen!

Miksi väkisin himolenkkeillä kylillä taistelemassa koiran kanssa? Koira rettuuttaa minua ja minä sitä kun kummallakin kierrokset taivaissa! Eikös tässä nyt olisi pääasiana että olisi mahd paljon hyviä, hallittuja, kohtaamisia ja haettaisiin sitä luottamusta, että siinä hihnassa on ihan kiva olla

Jostain syystä minua ei hävetä yhtään mennä sinne agilitykoirien “keskelle” tai katselemaan ja kouluttelemaan  riehuvaa koiraa kun TOKO:n kisaryhmä treenailee vieressä, mutta kylällä randomina kohdatessa koiran ja ulkoiluttajan menen ihan lukkoon jo ennen varsinaista ohitusta. Mielentilani on “Voi jumalauta.. kohta riehutaan ja hävetään. Tekis mieli kuristaa jo toi koira valmiiksi”.

Joku sanoi minulle eräässä keskustelussa, että pitäisi otta tavoite jota kohti kurotella ja toimisi motivaattorina.. Aloin pohtimaan, että paperittomana koirana ei oikein ole mitään mitä tavoitella, mutta onhan meillä! Agilityryhmään pääseminen!

Olemme nyt parina viikonloppuna käyneet agilityilemässä ja kun katsoo miten innoissaan Roni on kun se saa olla vapaana ja tehdä töitä, niin ei uskoisi että kyseessä on niin epävarma, raivohullu rähisiä.

Uutena asiana kokeilimme keppejä jotka menevät tietenkin miten menevät; Kädellä avustaessa. Perus putki ja hypyt sujuvat hienosti. Menimmepä lauantai aamuna jo ihan ekan “radan” niin että minäkin juoksin ja ohjasin, neljä hyppyä ja putki Aikasemmin olemme tehneet kaukopalkalla ja olen lähettänyt Ronin esim esteiden yli tai jättänyt paikalleen ja kutsunut toisella puolella.

Siinä olisi meille sellainen kiva laji jota olisi kiva päästä treenailemaan ihan ryhmässä! Mutta eivät huoli meitä mukaan Ronin agren takia, vaikka pidän tätä päätöstä hassuna siinä mielessä että radalla ollaan yksin, kyseessä suljettu tila jossa ei ole kuin ohjaaja,opettaja ja koira.                                                                     Kesät talvet ollaan joko aidatussa tai suljetussa tilassa.. Noh.. Ei väkisin. Harmittaa vain kun olisi alkanut agin alkeisryhmä tuossa pari kk sitten. Eräs agilityohjaaja(koirakerhostamme) sanoi kyllä että Roni olisi ihan valmis ykkösen koira että ei kun hakemaan treeniryhmään, mutta “isommat jehut” hallituksessa sitten päättivät toisin.

Uhmaan kyllä fyssarin kieltoa olla rasittamatta liikaa koiraa, mutta minusta on todella tympeää olla tekemättä mitään nuoren koiran kanssa joka selvästi enemmän ottaa hepulia tekemättömyydestä kuin siitä että sillä jumittaa lihakset. Ostin sille nyt toppamanttelin ja b-&magnesiumlisä aloitettiin taas. Raakaruokintaa olen miettinyt lisäksi, silläkin kuulemma saattaa olla vaikutusta. En vain oikein tiedä mistä sitä lihaa alkaisi kyselemään ja saisi sopuhintaan..

No mutta! Kirves on siis nostettu kaivosta ja yritetään ottaa ihan relax ja kohdata koiria vain hallitussa tilanteessa jossa itse olen rento. Ei niitä joka tilanteessa voi tietenkään pakoilla tuolla kylillä, mutta yritys on kova

Hyvää sunnuntainjatkoa ja nautitaanhan lumesta ! <3

Piehtarointia ja sitten töitä

Taas tuntuu ettei ton koiran elämästä tuu yhtään mitään. Tuntuu että saa taaaaaas olla varuillaan joka käänteessä ulkona; oli kyseessä ihminen,koira, auto mikä tahansa.

Kävipä se kolmisen päivää sitten käteeni kiinni taas. Tunsin miten napakasti se PURI KIINNI (kuten puruissa koira ottaa vahvasti ja kunnolla kiinni maalimiehen hihasta) ja olin varma että nyt meni takki rikki mutta toppatakissa eikä hupparissa ollut mitään jälkeä (kuolan lisäksi) mutta kädessäni iso mustelma,turvotus ja neljät verestävät hampaan jäljet- jos olisi ollut kesä ja paljas iho, niin ainakin kaksi hammasta olisi ollut läpi!

Ai että taas heitettiin kirveet kaivoon!

Mikä vtutuskäyrä nousi ja olisin varmaan ammuttanut koko koiran siihen paikkaan jos metsämies olisi läheltä löytynyt. Nyt on alkanut muhimaan ajatus lopetuksesta taas. Onko tuosta eläjäksi? Voiko siihen IKINÄ luottaa? Perheenlisäystäkin varmasti on tulossa tässä 5 vuoden sisällä jos ei huonosti käy.

Okei, koira on kipeä ja kärttyinen. Ei siinä. Se taitaakin olla ainut syy miksi tolta elukalta ei ole niskoja katkastu. Haluan aina vaan antaa mahdollisuuden.. Ehkä sitä itekkin laistaa siitä kaikesta hommasta ja vaivasta mitä on tehnyt sen jälkee kun koira vähän edes toimii ja koira taas taantuu ja taantuu. Omaa vikaakin.

Ainut hyvä asia mikä näistä taantumista kumpuaa on se, että alan taas yrittämään 110%.

Mutta miksi yrittää kolmen kk välein hikihatussa ,hampaat irveessä kun koira on taas purrut minua tai tehnyt jotain muuta älytöntä jota koira ei saisi IKINÄ tehä. Ratkasu tähänki olis että sitä koulutusta ylläpidetään kokoajan. Saako tästä nyt syyttää itseään? No saa 30%:sti syyttää, loput 50% syyt kaadetaan sukurasitteen niskoille ja 20% kivulle.

Nyt pitää välttää tilanteita joissa koira joutuu raivonvaltaan. Tällöin en itsekkään joudu samaan tilaan vtutuksessani. Ehkä tää tästä… Kohta iltalenkille jolkottelee..

Murrr!!